Leimakirves heiluu ja työelämä huononee

Leimakirves on voimalla heilahtanut ja julkisesta sektorista on tehty syypää kaikkeen onnettomuuteen, mikä kansakuntaamme on kohdannut. Mediakohinalla siis lehdistön ja sähköisen viestinnän mekastuksella on ollut vankka tarkoitus. Kohinan tarkoituksena on ollut julkisia palveluita heikentämällä luoda tilaa yksityisille palveluille ja yksityiselle voiton tavoittelulle sekä samalla muuttaa tulonjakoa rikkaitten hyväksi.

 

Tulonjako on muuttunut rajusti suurituloisten eduksi 20 vuoden aikana

Tulonjako on muuttunut rajusti suurituloisten eduksi 20 vuoden aikana. Kuva Tilastokeskus

Sijoittajilla, keinottelijoilla on runsaasti “patoutunutta varallisuutta”, rahaa, joka etsii sijoituskohdetta ja suurempaa tuottoa. Tässä saalistuksessa kaikki keinot ovat luvallisia ja kuten Björn Wahlroos on opettanut “yrityksillä ei ole yhteiskuntavastuuta”.

Ikävinä tässä mediakohinassa, työelämän heikentämissä ja julkisen sektorin purkuvyörytyksessä  on ay-liikkeen sopeutuminen nykyiseen tilanteeseen. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly haikailee jo nyt uuden keskitetyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun (tupon) tekemiseen, vaikka entisen vastaavan sopimuksen vaikutuksia ei ole edes arvioitu.

Lauri Lylyn suunnitelmat on tehty samassa pilvilinnassa, missä entinen pääministeri, nykyinen eu-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen kehitteli “fantastisia uudistuksia”, jossa otettiin “niskalenkkiä markkinavoimista”. Niskalenkki markkinavoimista tarkoitti suomalaisen verorahan pumppaamista eu:n pankkikeinottelijoille Kreikan avulla. Jos joku kansalainen tätä vielä usko, niin kohta itkee ja uskoo. Maksun aika niskalenkille on tullut.

Uusi tupo?

Lylyn allekirjoittama nyt voimassa oleva tupo, työllisyys- ja kasvusopimus tarkoitti 20 euron kuukausipalkan korotusta ja katteettomia lupauksia työllisyyden parantamiseksi. Lylyn linja muistutti Kataisen viimeisen hallituksen lupausta 100 000 uudesta työpaikasta, mikä on muuttunut 100 000 uudeksi työttömäksi. Eli lupauksen ja toteutuksen ero 200 000. Tällä meriitillä Katainen vastaa EU:n työllisyys, kasvu ja investointiohjelmista.

Pilvilinnasta on laskeuduttava maan pinnalle, ihmisten arkeen ja arvioitava tilannetta todellisuudesta käsin. Edellisellä tuporatkaisulla jäädytettiin palkat. Hinnat, verot, viranomaismaksut, vuokrat, ostopalvelut ja muut kansalaisia kohtaavat kulut saavat nousta vapaasti. Miksi ihmeessä? Tilanne on sama kuin kaikki nopeutta rajoittavat liikennemerkit poistettaisiin ja luotettaisiin kuljettajien vastuullisuuteen.

Työ- ja virkaehtosopimus, tuposopimus on voimassa ollessaan vankkaa tavaraa. Sopimuksen voimassa ollessa työehtojen puolustaminen on erittäin vaikeaa. Työtehtävien uudelleen järjestely, myös sitä kautta tapahtuva työmäärän kasvu, tapahtuu lähes aina työnantajan määräämin ehdoin. Viimeinen keino mikä työntekijöillä on käytössään on lakko. Lakko on lähes poikkeuksetta laiton ja tämän keinon käytöstä paukahtaa työtuomioistuimessa lakkosakko.

Edellisen kerran lakkosakkoa korotettiin vuonna 2004. Korotus oli silloin yhdeksänkertainen, ei 20 euroa tai 0,4 %, kuten tuposopimuksiin palkankorotukset kirjataan.

Työajan lyhennys tavoitteeksi

Työntuottavuus eli samassa ajassa enemmän, on muuttanut työtehtäviä entistä kiireisemmiksi ja kuluttavammaksi. Tästä kertoo synkät vajaatyökykyisten tilastot, eläkkeelle rampana, raihnaisensa tai psyykkisistä syistä. Alentunut työkyky heikentää elämänlaatua ja maksettavaa eläkettä, siksi tuposopimukset on otettava vakavasti ja ryhdyttävä ajamaan todellisia parannuksia työelämään.

Pohjoismaissa työntuottavuus on 40 vuodessa kaksinkertaistunut, mutta työaika on pysynyt ennallaan (http://www.stat.fi/til/ttut/ttut_2010.pdf). Työttömien ja työssäkäyvien yhteinen etu vaatii työn ja työajan uutta jakamista. Työaika on alennettava kuuteen tuntiin päivässä ja 30 tuntiin viikossa ansiotasoa alentamatta. Se maksaa, mutta vielä arvokkaampaa on nykyisen linjan jatkaminen. Nykyisen linjan mukaisesti rahaa riittää satoja ja taas satoja miljoonia eu:n syövereihin lähetettäväksi tai veropakolaisuuden mukana veroparatiiseihin.

 

Keskimääräisten reaalitulojen muutos (%) tulokymmenyksittäin vuodesta 2012 vuoteen 2013 Tulokymmenys: väestö on järjestetty tulojen mukaan ja jaettu kymmeneen yhtä suureen osaan, joista jokaisessa on noin puoli miljoonaa henkilöä. I tulokymmenys on pienituloisin kymmenesosa ja X tulokymmenys suurituloisin kymmenesosa. Muutokset on laskettu keskiarvoista. Tulokäsite: kulutusyksikköä kohden lasketut asuntokunnan käytettävissä olevat rahatulot.

Keskimääräisten reaalitulojen muutos (%) tulokymmenyksittäin vuodesta 2012 vuoteen 2013
Tulokymmenys: väestö on järjestetty tulojen mukaan ja jaettu kymmeneen yhtä suureen osaan, joista jokaisessa on noin puoli miljoonaa henkilöä. I tulokymmenys on pienituloisin kymmenesosa ja X tulokymmenys suurituloisin kymmenesosa. Muutokset on laskettu keskiarvoista. Tulokäsite: kulutusyksikköä kohden lasketut asuntokunnan käytettävissä olevat rahatulot. Kuva Tilastokeskus

 

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: